Ennen teodikean ongelman lähempää tarkastelua lienee hyödyllistä luoda yleissilmäys maailmassa ilmenevään kärsimykseen. Ehkä merkittävin kärsimyksen lähde on luonnon järjestelmä, jossa eläimet käyttävät toisiaan ravintonaan. Koska eläimillä ei ole käytössään ampuma-aseita tai muutakaan yhteen tappavaan iskuun kykenevää asetta, saaliin tappaminen muodostuu useimmiten hitaaksi ja julmaksi prosessiksi. Eräässä allekirjoittaneeseen voimakkaasti vaikuttaneessa luontodokumentissa seurattiin arktisten susien laumaa myskihärän vasikan kimpussa.¹ Neljä sutta roikkui kiinni vasikan jaloissa, muiden keskittyessä sen hitaaseen raatelemiseen. Saaliin kaataminen vei useita minuutteja. On vaikea kuvitella kuinka suurta kipua ja pelkoa vasikka joutui kokemaan elämänsä viimeisinä minuutteina. Krokotiilien toteuttama saaliin hukuttaminen on armeliaampi tappamismenetelmä, mutta silti johtaa luullakseni äärimmäiseen pakokauhuun. Kunniamaininnan julmien saalistusmenetelmien alalla ansainnee Indonesian saariston jättiläisvaraani, joka hyödyntää veren hyytymiskyvyn tuhoavaa myrkkyä. Pureman saatuaan saalis menehtyy tuntien tai jopa päivien kuluessa verenhukkaan tai infektioihin.²

Mikäli Jumala on luonut tuntemamme eläinlajit, Hän on yksityiskohtaisesti suunnitellut nämä julmat tappamisen menetelmät. Kaikkitietävänä Hän on nähnyt tarkasti etukäteen, millaisia kärsimyksiä ne tulevat aiheuttamaan viattomille eläimille. Suositun hengellisen lastenlaulun sanat ”Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen” tuntuvat tämän vision edessä kovin tyhjänpäiväisiltä.

Petoeläinten lisäksi toinen merkittävä kärsimyksen lähde ovat haitalliset bakteerit ja virukset. Äärimmäisenä esimerkkinä voidaan mainita lihansyöjäbakteerit, jotka pesiytyvät uhriensa pehmeisiin kudoksiin ja aiheuttavat niiden kuolioitumisen. Kehitysmaiden aliravittuihin ihmisiin – erityisesti lapsiin – iskevä noma syövyttää uhrinsa kasvot ja suun, johtaen nälkäkuolemaan uhrin menetettyä kyvyn ravinnon nielemiseen.³ Jotkin bakteerit muodostavat aivoihin märkäpesäkkeitä, aikaansaaden aivovaurioita. Keskiajalla yleisen ruton, ”mustan surman”, kerrotaan tappaneen pahimmillaan kolmasosan euroopan väestöstä. Rutto lienee saanut lempinimensä ihon alaisista verenvuodoista, jotka tekevät ihosta mustan. Tämän lisäksi ruton oireisiin kuuluu imusolmukkeiden turpoaminen ja puhkeaminen niihin kertyvän mädän vuoksi. Virustautien erityisiin ansioihin lukeutuu kehitysvaurioiden aiheuttaminen sikiöille – esimerkiksi vihurirokon aikaansaamat sydänviat, kuurosokeus ja keskushermoston vauriot. Erityisen herkästi lapsiin tarttuva polio tuhoaa selkäytimen hermosoluja, aiheuttaen halvaantumisen.

Mikäli Jumala on luonut lihansyöjäbakteerit, Hän on kaikkitietävänä nähnyt tarkoin etukäteen, kuinka Hänen luomuksensa tulevat syömään ihmisiltä käsiä, jalkoja, kasvoja ja aivoja. Mikäli Hän on luonut vihurirokko- ja poliovirukset, Hän näyttää syyllistyneen väkivaltaan sikiöitä ja lapsia kohtaan. Tätä on vaikea nähdä minkään hyvän, rakastavan tai palvonnan arvoisen jumaluuden toimintana.

Edellä kuvattujen biologisten kärsimyksen lähteiden lisäksi myös maailman fyysinen rakenne aiheuttaa runsaasti kärsimystä. Maapallon kuuma sisäosa aikaansaa maanjäristyksiä ja tulivuorten purkauksia. Maapallon kanssa törmäysradalla olevat asteroidit ovat esihistoriallisena aikana aiheuttaneet ydinsotaan verrattavia katastrofeja. On vaikea kuvitella, miksi rakastava Luoja asettaisi asteroideja törmäyskurssille luomansa asutetun planeetan kanssa.⁴

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, on mainittava ihmisten toisilleen tuottama kärsimys. Sodat ovat olleet yleisiä uutisaiheita kautta historian. Ihmisen rajaton sadismi ilmenee erityisen selvästi kidutusvälineiden historiassa. Seivästämisenä tunnetussa kidutusmuodossa terävä seiväs työnnetään sisään uhrin peräaukosta tai emättimestä ja ujutetaan ruumiinontelon läpi, kunnes se lopulta tunkeutuu ulos uhrin suusta tai rintakehän yläosasta. Uhri saattaa elää pystyyn nostetussa seipäässään useita vuorokausia.⁵ On vaikea kuvitella hyvää ja rakastavaa Jumalaa katselemassa tätä toimitusta kaikkinäkevillä silmillään, kykenevänä auttamaan, mutta jostain syystä haluttomana siihen.

Kuten lukija voi havaita, olen tässä artikkelissa soveltanut häikäilemättä tunteisiin vetoavaa argumentointityyliä. Jotkut ehkä näkevät tunteisiin vetoamisen irrationaalisena tai epäasiallisena. Kuitenkin tunne on mielestäni yhtä olennainen osa inhimillistä ajattelua kuin järki. Vaikka tunteet voivat toisinaan johtaa harhaan, ne voivat myös toimia korvaamattomina neuvonantajina. En usko kovinkaan monien pohtivan uskonnonfilosofiaa vain viileän rationaalisesti, ilman jonkinlaisten voimakkaiden henkilökohtaisten tunteiden vaikutusta. Parhaimmillaan ihminen voi pyrkiä tiedostamaan tunteensa ja niiden vaikutuksen ajatusprosesseihinsa.

 

Viitteet:

1. Valitettavasti allekirjoittanut ei enää muista kyseisen dokumentin nimeä. On mahdollista, että mielikuvitukseni on jälkeenpäin koristellut dokumentin yksityiskohtia. Toisaalta lienee selvää, että kuvatun kaltaisia näytelmiä joka tapauksessa näytellään maailmassa lukemattomia joka päivä. Susitutkija Jim Brandenburg kuvailee susien saalistuskäyttäytymistä teoksessaan ”Veljemme Susi”:

 

Saaliin tappaminen ei ole kaunista katseltavaa. Yleensä sudet toimivat ryhmässä, vasikka eristetään emästään tai yksinäinen eläin piiritetään, ja sen kimppuun käydään koemielessä. Jos eläin päätetään tappaa, se tapahtuu puuskittain, paljon hitaammin kuin me ihmiset soisimme, saaliseläimen potkiessa raivokkaasti vastaan ja suden toisensa jälkeen iskiessä vahvat leukansa siihen. Jos joku susista saa otteen päästä tai leuasta, saalis painetaan maahan. Jos niin ei käy, pelkkä susien paino ja repivät hampaat uuvuttavat saaliseläimen ja johtavat kuolemaan. Kun saalis kaatuu, sillä ei ole enää mitään mahdollisuuksia.

 

2. On myös esitetty näkemyksiä, joiden mukaan jättiläisvaraani käyttää suussaan asuvia erityisen vaarallisia bakteereja biologisena aseena. Myöhemmin tämä näkemys on osoittautunut virhetulkinnaksi. Varaanin saaliina olevat vesipuhvelit usein pakenevat veteen pureman saatuaan. Koska paikalliset vesialtaat ovat usein saastuneet ulosteista, vedessä olevat bakteerit aiheuttavat haavojen tulehtumisen, ja siten epäsuorasti auttavat varaania saaliin tappamisessa. Vesipuhveli ei ole kotoperäinen indonesialainen laji, vaan on siirtynyt indonesiaan alueilta, joilla vesistöt ovat yleensä puhtaita. Siksi vesipuhveli on varustettu mainitun kaltaisella, indonesian oloissa varsin epäadaptiivisella käyttäytymismallilla. Saaliin kärsimyksen kannalta on tietenkin yksi ja sama, mistä tulehduksen aiheuttaneet bakteerit ovat peräisin. Discover Magazine: Here be Dragons 

 

3. Varoitan herkkiä lukijoita voimakkaasti graafisesta sisällöstä: Noman kasvot 

 

4. Potentiaalisesti haitallisten asteroidien kiertoratoja: Potentially hazardous asteroids 

 

5. Varoitan herkkiä lukijoita voimakkaasti graafisesta sisällöstä: Seivästys